Tämän vuoden jalostustarkastuksen järjestelyistä vastasi Niedersachsenin alueyhdistyksen alaoasto Melle. Jalostustarkastustustoimikuntaan kuuluivat tuttuun tapaan herrat Hans Wiblishauser, Walter Hensel ja Rainer Friedrich. Myös DV:n pääjalostusvastaava Norbert Daube oli tavan mukaan seuraamasssa tarkastusta. Tämänvuotisen körungin jalostustarkastusvastaavana toimi Iris Albers.

Tarkastuskeen oli ilmoittautunut tänä vuonna kolmekymmentäkaksi koiraa eli kymmenisen koiraa enemmän kuin vuonna 2004. Jalostustarkastus alkoi ajallaan ja nollakoirana starttasi Albana vom Nordstern, mutta valitettavasti koira ei suoriutunut suojeluosuudesta ja nollakoira täytyi vaihtaa. Lopulta nollakoirana toimi myös itse testiin osallistunut Aramis Halit Pasa.
Körung alkaa ulkomuotoarvostelulla, jossa koira mitataan ja ”syynätään” ulkomuodollisesti erittäin tarkasti. Seisottaminen ja juoksuttaminen tuntui vievän testissä eniten aikaa vaikka samalla kertaa oli tarkasteltavana kaksi koiraa. Ulkomuotoarvostelun jälkeen suoritetaan yksitellen ryhmäliikkeet. Ryhmäliikkeissä tehdään ZTP:stä tuttu jonomuodostelma eli koirakko kulkee edestakaisin läpi kaksi kertaa jonon siitä kohdasta, jossa toisella puolella henkilöllä on aukeava sateenvarjo ja toisella puolella räminäpurkki. Räminöiden jälkeen tehdään myös ZTP:stä tuttu sumputus. Tämän jälkeen kaksi koirakkoa aloittaa yhtä aikaa seuraamisliikkeen, tuomarin merkistä ohjaajat käskevät koirat yhtä aika maahan ja ohjaaja jatkaa matkaa. Ohjaajan jatkaessa matkaa avustaja ampuu kaksi laukaista, ensimmäinen laukaus ammutaan 6mm pistoolilla ja toinen laukaus ammutaan 9mm pistoolilla. Ryhmäliikkeistä siirrytään suoraan suojeluosuuteen – suojeluosuus muodostuu piilostahyökkäyksestä ja rohkeuskokeesta. 
Jalostustarkastuksen vaiheet ovat: ensimmäinen tarkastus, toinen tarkastus ja tarkastus eliniäksi-ZVA. 
 

Tänä vuonna uroksia ZVA-tarkastukseen (eliniäksi tarkasttetu) oli ilmoittautunut kahdeksan kappaletta, joista kaksi oli jäänyt pois. Näistä kuudesta kaksi koiraa keskeytettiin riittämättöksi suojeluosuudessa. Kaikki ZVA-luokassa olleet koirat olivat välinpitämättömiä ampumiselle ja osoittivat rauhallisuutta ja varmuutta ryhmäliikkeissä. Valitettavasti suojeluosuudessa näillä kaikilla koirilla oli ongelmia, jokainen koira putosi hihasta tai ei saanut otetta ensimmäisellä yrittämällä joko piilosta hyökkäyksessä tai rohkeuskokeessa. Näistä uroksista ehkä parhaiten työskenteli Bandit von der Horst (VPG3), jonka otteet kuitenkin olivat vajaat ja vinot.

Toiseen tarkastukseen oli ilmoittautunut yksi uros, joka valitettavasti keskeytettiin suojeluosuudessa.

Ensimmäiseen tarkastukseen oli uroksia ilmoittautunut kolmetoista kappaletta, joista kaksi sai puolen vuoden siirron suojeluosuudesta johtuen, ja yksi keskeytettiin riittämättömän ulkomuodon vuoksi. Näistä ehkä parhaiten suoriutuivat : Graaf Humphrey van Neerlands Stam (IPO3), joka hakeutui rohkeuskokeessa epäröimättä keskelle hihaa, mutta otteet olivat vajaat ja vinot. Tämä oli yksi niistä harvoista koirista, joka onnistui ensi yrittämällä piilostahyökkäyksessä että rohkeuskokeessa. Princeton von Weser Ems (VPG1) oli erittäin ererginen ja määrätietoinen koira, jonka piilostahyökkäys oli erittäin hyvä.Rohkeuskokeessa koira tuli voimakkasti ja suoraan hihaan, sai hyvän otteen, mutta putosi – koira tuntui hyvälle, mutta ehkä koulutuksessa oli tehty jotain virheitä. Aramit Halit Pasa (IPO3) oli nopea ja sillä oli hyvä piilostahyökkäys.Rohkeuskoekin oli vauhdikas, mutta ote ei pitänyt. Satan vom Krähenbuschilla oli levottomat ja vajaat otteet, mutta tuli erittäin lujaa rohkeuskokeessa ja maalimiehellä oli vaikeuksia ottaa koiraa vastaan.

Narttuja ZVA-tarkastuksessa oli kaksi.Alika von der Drachenburg (VPG3) tarkastettiin luokkaan 2A, koiralla oli erittäin varma käytös suojelutyöskentelyssä. Se tuli erittäin voimakkaasti ja lujaa keskelle hihaa. Yksi harvoista, joka suoruitui molemmista suojeluosuuksista kunnialla. Pilar von Warringhof (IPO3) oli tehokas koira, mutta se ei keskity suojelutyöskentelyssä.Koiran olemus oli levoton ja sillä oli vajaat otteet, mutta se pysyi silti hihassa.

Narttujen ensimmäisessä tarkastuksessa jäi mieleen hyvin nuori koira Mona vom Ederta (VPG1), joka oli vain neljä päivää yli minimi ikärajan. Koira vaikutti nuoresta iästään huolimatta hyvin viettikestävältä, mutta kokemattomuus ja rutiinin puute näkyivät suojelutyöskentelyssä. Akascha vom Burghof (VPG3) oli hyväviettinen koira, otteet olivat voimaakkaat ja täydet. Koira olisi voinut olla paremmin koulutettu, koira mm. vilkuili jälkivartioinnissa ohjaajaa.

Yleisesti ottaen tällä kertaa nartut tuntuivat olevan suojelutyöskentelyssä valmiimpia kuin urokset. Näytti sitä, että jalostustarkastuksessa selkeästi painotetaan ja arvostetaan suojeluosuudesta selviytymistä. Siinä hyvin selkeästi yritetään saada esiin koiran heikkoudet ja ne tulivatkin hyvin esiin, kun ajattelee hihasta pudonneiden (n.70%) ja keskeyttäneiden koirien määrää !